Nyt kun opiskelut ovat ohi, eikä englanti enää ole se pääkäyttöinen kieli, niin tuli yllättävä halu kirjoittaa suomeksi. Toisaalta saatan olla vähän hukassa suomeksi kirjoittamisen kanssa, että milloin kirjoitan puhekielellä, milloin taasen puhekielisempi kirjoitusasu viehättää enemmän. Silleen niinku. Olen tällä hetkellä toipilas tai "mielenterveyskuntoutuja", niin kuin kämppikseni sen kauniisti ilmaisi. Tosiaan, uusi aika alkaa uuden keikkatyöpaikan ja aktiivisempaan elämään astumisen myötä.
En ihan vielä oikein hahmota itseäni ja sitä missä menevät persoonani rajat. Kuinka reagoin ja mitä voin tehdä. Osaan jo kertoa kuinka voin, mutta en aina tiedä kenelle kertoisin. Niinpä jätän kertomatta ollenkaan ja keskityn muihin.
On raskasta yrittää puolustella itseään itselleen. On uuvuttavaa tsempata itseään ja olla omien voimien tai voimattomuuden kantaja. On uuvuttavaa selitellä toisille.
En häpeä myöntää.
Maailma, olen väsynyt.
En silti jää tähän makaamaan.
1 comments:
Sailaaaaaaaaa!!!!! Oohan siunattu. Siusiusiu!
Post a Comment