There are roads left in both of our shoes

Entä jos? Mitä jos? Mitä jos emme onnistu. Entä jos emme asiat eivätkään järjesty ja kengissämme vielä jäljellä olevat tiet vievät eri suuntiin? Kuka sanoo että juuri me onnistumme? Argh. Onko minusta tähän? Pystynkö oikeasti sitoutumaan, uhrautumaan ja odottamaan? Onko hänestä odottamaan, sitoutumaan ja uhrautumaan? Ei ole vastauksia, on vain paljon, paljon ajatuksia.. en malta odottaa oivallusta ja sitä että pääsen eroon tästä valvotun yön, aamuyön tuntien, melankoliasta.