Happy Birthday!

It´s Finlands 90th birthday today.
So this post is dedicated to my dear country: Happy Birthday Finland!!
Just to mention: I am not a nationalist, neither a patriotic person. Just happy to live here and greatful for the indepence of our country. It´s should not be taken for granted, I think.
Anyway, I would like to write here a poem from a book called: Meille kallis on maa.
Produced by Keski-Suomen Sotaorvot ry. (Meaning something like The war orphans of Central Finland). The following will be in finnish, sorry for that. But the poem is written by my father and in it he writes about losing his own father, who died in the winter war 14.2.1940, while my father was only one and a half years old. It is called: "Maybe tomorrow" , referring to my father as he was waiting for my grandfather to come home and he never came.

Ehkä sitten huomenna

Pienestä ikkunasta
vaaleatukkainen poika
seuraa katseellaan polkua
peltojen keskellä.
-Näkyisikö ketään?
Tulisiko isä metsänreunasta,
syksyisen illan hämärässä.

Äiti on sanonut:
isä kyllä tulee vielä!
-odottaa häntä joka on jo
kirkkomaassa.
Ei ota uskoakseen, että siellä
isä lepää!
-Kyllä se tulee, on vain vankeudessa
vieraalla maalla.

Sormet puristavat ikkunapuuta,
-Tulee se kun oikein odotan,
äitikin odottaa...
Pojalla ei ole kuvaa isästä.
Ei tietoa mitä se sana merkitsee.
Isä nyt vaan kuuluu olla kaikilla- kaikilla,
-sanovat, että kaatunut sodassa,
kranaattien silpomana.

Poika vihaa kranaatteja!
-Olisi tässä niin näyttäisin.
Isän vei! -Vaikka äiti odottaa,
jokin sisällä sanoo, ei tule...
Pisara pusertuu silmänurkkaan-
Miksi niin kauas menit?
Miksi isä?

Sankarihaudalla puhutaan.
-Isänmaan puolesta kaatuneille
muistomerkki.
-Pelottavan suuri, harmaa kivimies.
Ei niinkuin isä, se oli elävä.
Ei kylmää kiveä!

Syksyn pimeys laskeutuu.
Sormet irtoavat ikkunapuusta.
-Olisi niin hyvä tuntea kun isä
puristaa itseään vasten...
-Ehkä sitten huomenna...

Usko Ohranen